Suomalaisen kansakunnan rakentaminen synnytti 1800-luvun lopulla myytin kulttuurisesti poikkeuksellisen yhtenäisestä maasta, talonpoikaisesta suomalaisten Suomesta. Suomella on kuitenkin ollut myös vuosisatainen vähemmistöjen historiansa, joka on samalla kytkeytynyt massamittaiseen köyhyyteen ja jyrkkiin sosiaalisiin jakolinjoihin. Tämän kirjan 14 artikkelia antavat monipuolisen kuvan arkisista kohtaamisista, köyhyydestä ja selviytymiskeinoista sekä poliittisista yrityksistä hallita etnistä ja sosiaalista erilaisuutta 1800- ja 1900-lukujen Suomessa. Kirjoittajat käsittelevät mm. juutalaisia narinkkakauppiaita, venäläisten kansalaisjärjestötoimintaa Suomessa, suomalaisen ”alaluokan”, kulkureiden ja kiertävien romaneiden toimeentuloa sekä karjalaisevakoiden sopeutumista uusille asuinalueille. Kirjassa myös kysytään, voidaanko romaneihin kohdistuneita 1950- ja 60-luvuilla kohdistuneita pakkosterilisointeja pitää osana pitkään avoimen rasistisena pysynyttä suomalaista romanipolitiikkaa sekä pohditaan 1990-luvulla alkaneen uuden maahanmuuton synnyttämiä poliittisia ja sosiaalisia haasteita. Kirja purkaa kulttuurisia yleistyksiä ja niihin liittyviä yksinkertaistavia selitysmalleja ja toimii ajankohtaisena keskustelunavaajana kiihtyvällä tahdilla kansainvälistyvässä Suomessa.