Háfezia (k. 1390) pidetään persialaisen kirjallisuuden keskeisimpänä lyyrikkona. Hänen runollinen ilmaisunsa ja syvällinen tunteensa muodostui kaiken myöhemmän runouden esikuvaksi osmanien Turkista Iraniin ja aina Keski-Aasiaan ja islamilaiseen Intiaan asti. Háfez ei kuitenkaan ole tärkeä vain runoilijana, vaan häntä pidetään myös mystisenä ajattelijana, jonka runoissa heijastuu henkinen todellisuus.

Persialaisessa runoudessa on usein mahdotonta tehdä eroa maallisen ja taivaallisen rakastetun välillä. Samoin Háfezin runoissa rakkaus on samanaikaisesti sekä maallista että mystistä. Islamin mystisessä ajattelussa ihmisen kauneus on peili, josta Jumala heijastuu. Háfezin runoissa vahva lyyrisyyden taju yhdistyy tekniseen mestaruuteen ja kokonaisvaltaiseen mystiseen maailmankatsomukseen.

Tämä professori Jaakko Hämeen-Anttilan suomennos perustuu Háfezin runojen vanhimpiin säilyneisiin käsikirjoituksiin.