Lapsena Armas Hymykuoppa ja Taisto Alahuuli olivat parhaat kaverukset. He asuivat Laakson pikkukaupungissa ja elivät siellä hyvin erilaisissa perheissä. Armas upporikkaan sirkusperheen hemmoteltuna poikana, Taisto ankaran isoäitinsä kanssa äärimmäisessä köyhyydessä. Kummankin kotona oli vain yksi, mutta sitäkin suurempi sääntö: Armaksen kotona ei koskaan saanut itkeä, Taiston kotona ei nauraa. Mutta vaikka pojat eivät sitä silloin tienneetkään, yhdisti heidän perheitään synkkä salaisuus. Salaisuus, joka katkaisi lupaavasti alkaneen ystävyyden ja teki entisistä ystävyksistä toistensa pahimmat vihamiehet.

Ja sinä päivänä kun näin kävi, kaikki muuttui. Yhtäkkiä kukaan ei enää kutsunutkaan poikia Armakseksi ja Taistoksi, vaan Herra Hymykuopaksi ja Herra Alahuuleksi.

Näin jatkuu hyvin pitkään, vuosikymmenten ajan, kunnes koko vyyhti alkaa yllättäen purkautua. Mutta silloin on jo liian myöhäistä muuttaa mitään. Vai onko?

Armas Hymykuopan ihmeellinen tarina on kertomus ystävyydestä, anteeksiannosta ja tunteiden kohtaamisesta - Niiden vaikeimpienkin.

Tarinaa rytmittävät muutaman luvun välein toistuvat runot, joiden yhteydessä nähdään myös Anne Kevätjoen kaunista kuvitusta