Vuosien aurinkoiset varjot -elämäkertateos kertoi Haavikon perhetaustasta aina vuosisadan alusta lähtien sekä hänen vaiheensa syksyyn 1966 saakka, jolloin hänet kutsutaan Otavan kirjalliseksi johtajaksi. Lähes samanaikaisesti tapahtuu maassa poliittinen murros ja Otavassa alkaa suuri kriisi. Se johtaa Haavikon saneeraajan tehtäviin, joista tulee hänen keskeinen toimensa seuraavina vuosina. Runoissa ja aforismeissa hän ottaa kantaa vasemmistoajan vaatimuksiin ja vaatii ajan muodikkailta aatteilta tuotetakuuta siitä, että ne toimivat myös käytännössä. Hän on syystä vihattu jo ennen kuin julkaisee Kansakunnan linja -teoksensa (1977), joka hahmottaa Suomen historian tämän vuosisadan aikana siten, että ulkopolitiikan suunnan ratkaisee aina kunkinhetkinen suurin kauppakumppani, ei mikään sopimus tai aate.

Haavikosta tulee yksi vuosikymmenien keskeisistä vaikuttajista, politiikan ja talouden samaten kuin käytännönkin kysymysten käsittelijä ja näkijä. Samaan aikaan hän kirjoittaa suomalaisen uuden oopperan menestystarinan alkaneen Ratsumies-oopperan libreton, tekee käsikirjoituksen Rauta-aika-televisiosarjaan, jonka on laskettu tavoittelevan 100 miljoonan katsojan määrää eri maissa, saa kaksi maineikasta palkintoa, kansainvälisen Neustadt-palkinnon ja Ruotsin Akatemian pohjoismaisen palkinnon, ensimmäisenä suomenkielisenä. Hänen näytelmänsä Anastasia ja minä vastaa vuonna 1994 toisesta suuresta suomalaismenestyksestä Saksassa Leningrad Cowboysien ohella ja romaani Fleurin koulusyksy ilmestyy sekä saksaksi että ruotsiksi käännettynä. - Teoksen eivät ole tässä kirjassa tärkeintä ainesta, vaan se eletty elämä josta ne kasvavat.