Suomenruotsalaisen Edith Södergranin (1892–1923) esikoiskokoelma Dikter (1916) merkitsi modernin lyriikan läpimurtoa suomalaisessa kirjallisuudessa.
Vesa Haapalan Kaipaus ja kielto on ensimmäinen suomeksi kirjoitettu väitöskirja Södergranin tuotannosta. Haapala määrittää runoilijan esikoiskokoelman runousoppia, sen puhujaproblematiikkaa ja aatemaailmaa, lajiyhteyksiä ja intertekstuaalisia kytköksiä. Esiin nousee erityisesti modernistinen dityrambi, runoilijan ylistys uudelle yksilölle ja sisaruudelle. Myytit, Raamattu ja Nietzschen filosofia antavat kaikupohjaa Södergranin vapaamittaisille ja -rytmisille säkeille.