Henry Wadsworth Longfellow (1807-1882) oli pohjois-amerikkalainen runoilija, joka runoudessaan käsitteli kansanrunousaiheita. Hän tutustui pohjois-amerikkalaisiin intiaanitaruihin. Longfellow lainasi Kalevalasta runomitan ja käytti osin Kalevalaa esikuvanaan pääteoksensa Laulu Hiawathasta suunnittelussa. "Pohjois-Amerikassakin oli monen monta intiaaniheimoa eri kielineen ja kielimuotoineen, kullakin omat tarunsa ja sankarinsa. He ovat kyenneet luomaan verrattain rikkaan kansanrunouden, joka ihmetyttää kauneudellaan ja omaperäisyydellään. Noilla vanhoilla, kautta monien sukupolvien periytyneillä taruilla ja kertomuksilla on omituinen viehätysvoima, kuten tiedämme. Nepä sytyttivät Longfellowinkin herkän, runollisen mielikuvituksen palamaan, kehkeytyen lopulla tuoksi runolliseksi luomaksi, "intiaani-Eddaksi", kuten hän itsekin nimittää Hiawatha-lauluansa runoelman jälkeen liitetyissä "Muistutuksissaan", tehden niissä m.m. selkoa aiheistaan ja käyttämistään lähteistä." (suomentajan esipuheesta). A. E. Ollilaisen suomennos on vuodelta 1912.