Günter Koschorrek kirjoitti päiväkirjaansa mille tahansa paperinpalalle, jonka hän sai käsiinsä. Koska päiväkirjat olivat ankarasti kiellettyjä, hän sulloi muistiinpanonsa talvitakkinsa vuorin väliin. Lomilla hän jätti paperinpalat kotiinsa säilytettäväksi. Korvaamattomat lappuset katosivat vuosiksi kunnes viisikymmentä vuotta sodan päättymisen jälkeen Koschorrek sai ne uudestaan käsiinsä. Muistiinpanojen pohjalta syntyi tämä kirja.



Sotilaskoulutuksensa päätteeksi Günter Koschorrekista tuli konekiväärimies ja hänet komennettiin itärintamalle. Koschorrek kuvailee elävästi muun muassa Stalingradin taistelujen kauhua ja sekasortoa. Seitsemän kertaa haavoittuneen Günter Koschorrekin lailla saksalaissotilaat taistelivat hellittämättä loppuun saakka - monille se merkitsi kaatumista tai vaikeaa vammautumista.



Heti tapahtumien jälkeen tehtyjen muistiinpanojen avulla tekstiin on saatu väriä ja eloa ainutlaatuisella tavalla. Koschorrek ei myöskään sorru ylistämiseen tai tuomitsemiseen, vaan kertoo tapahtumista nuoren sotilaan näkökulmasta. Hän ei kaunistele tosiasioita, vaan myöntää kuinka turvalliseksi tunsi olonsa poterossa seuranaan tulivoimainen konekivääri, jolla hän torjui venäläishyökkäyksiä. Koschorrekin kirja on vaikuttava omakohtainen kertomus taisteluista itärintamalla.