Mitä Uuden testamentin jälkeen oikein tapahtui?

Toinen kristillinen vuosisata on aina kiinnostanut niin tutkijoita kuin kristikansaa yleensäkin. Siirtymä apostolisen ajan kirkosta ja ajattelusta kirkkoisien aikaan ja teologiaan on melkoinen, ja toinen sekä osittain kolmas vuosisata auttavat tulkitsemaan kristikunnan kehityksen kulkua.

Tuolle aikajaksolle sijoittuivat myös suuret vainovuodet, kunnes varhaiskirkon marttyyrien aika päättyi 300-luvun alussa. Syytöksiä riitti varhaisia kristittyjä vastaan. Yhteiskunnan kaikki luokat lukutaidottomista filosofeihin ja hallitsijoihin esittivät tyypillisiä kristinuskon vastaisia väitteitään: oppimattomat koskien seksiä ja väkivaltaa, filosofit typeryyttä ja hallitsijat kansalaistottelemattomuutta.

Apologeetat vastasivat kaikille, mutta ennen kaikkea hallitsijoille, koska näillä oli valta päättää, vainotaanko kristittyjä vai ei. Heidän vastauksensa tarjoavat nykypäivän lukijoillekin hyvän kuvan siitä, miten he ymmärsivät kristillisen opin ja elämän. Syytetyn penkilläkään he eivät tyytyneet pelkästään puolustautumaan, vaan he suosittelivat parhaaseen mahdolliseen ”filosofiaan”, eli kristinuskoon, perehtymistä.

Apologeettojen puheenvuoro on viesti varhaiskirkon vainotuilta.

Gunnar af Hällström (s. 1950) on dogmatiikan emeritusprofessori, joka on erikoistunut varhaisen kirkon ja kirkkoisien historiaan.