Guénounin tyyli on havainnollista ja pedagogista. Kirjassa hän analysoi tapaa, jolla dramaturgian ja näyttämötyön konkreettiset ratkaisut ovat kautta historian vastanneet länsimaisen filosofian peruskysymyksiin. Kirjoituksissa on myös omaelämäkerrallista perspektiiviä sekä ajankohtaista polemiikkia teatterin asemasta nyky-yhteiskunnassa ja teatterin sisäisistä uudistumispyrkimyksistä. Tyyliltään ja hengeltään Guénounin kirjoitustapa ankkuroituu tietoisesti ranskalaisen kriittisen esseistiikan traditioon.

Denis Guénoun (s. 1946) on väitellyt filosofiasta Strasbourgissa 1990-luvulla. Sen jälkeen hän on omistautunut kokonaan teatterin tekemisen herättämien filosofisten kysymysten pohdintaan sekä julkaissut aiheesta useita teoksia, joista Esa Kirkkopelto on valinnut tähän kirjaan edustavan otoksen suomalaista lukijaa ajatellen. Aiempina vuosikymmeninä Guénoun vaikutti aktiivisesti Ranskassa sekä teatteriohjaajana että näytelmäkirjailijana.

Jälkisanat teokseen on kirjoittanut Esa Kirkkopelto.