Huhtikuussa vuonna 1915 joukko Konstantinopolin (nyk. Istanbul) armenialaisen yhteisön johtohahmoja pidätettiin. Näiden 250 henkilön joukossa oli pappi nimeltä Grigoris Balakian, joka päätti kertoa kokemuksistaan, mikäli ikinä selviäisi hengissä. Balakian oli yksi vain 16 selviytyneestä.

Ottomaanien valtakunta oli aloittanut armenialaisten julman sorron. Suunnitelma kärjistyi satojatuhansia ihmishenkiä vaatineeksi kansanmurhaksi seuraavien vuosien aikana.

Ottomaanien valtakunta luhistui pian verilöylyn jälkeen. Balakian pääsi pakenemaan kuin ihmeen kaupalla, ja vannoi kertovansa maailmalle kohtaamistaan julmuuksista. Balakianin tarina on hyytävä dokumentti 1900-luvun ensimmäisestä kansanmurhasta. Hänen tarinastaan on tulossa selviytymiskirjallisuuden klassikko.

Balakian vaikutti myöhemmin elämässään kirkon piirissä muun muassa Lontoossa ja hänestä tuli myös Marseillen piispa.