Tutkimus kohdistuu vapautuvien vankien asunnottomuuteen, heidän asunnottomuuskokemuksiinsa ja asumiseen liittyviin toiveisiinsa. Tutkimukseen osallistui vuoden 2001 syyskuun ja 2002 maaliskuun välisenä aikana kuusitoista nuorta tai keski-ikäistä mies- ja seitsemän naisvankia viidestä vankilasta Etelä-Suomen alueelta. Vankien asunnottomuus on vakava ongelma pääkaupunkiseudulla, erityisesti Helsingissä, josta useimmat vangeista olivat kotoisin. Vankien haastateluaineistoa täydentävät neljän vankilasta vapautuneen miehen ja yhden naisen haastattelut. Lisäksi tutkimusta varten koottiin asunnottomuuden, vankeinhoidon ja kriminaalihuollon alalla työskentelevien asiantuntijoiden, ensisijaisesti asiakastyötä tekevien, näkemyksiä vankien asunnottomuuden erityispiirteistä ja sen merkityksestä pyrittäessä tukemaan vankien integroitumista yhteiskuntaan.