Kaunista, hoitavaa, elämäniloista, suloista! Tällaisia adjektiiveja nousee mieleeni Gottfried August Homiliuksen musiikkia pohtiessani, soittaessani ja kuunnellessani. Homiliuksen maallinen vaellus ajoittuu vuosien 1714-1785 välille. Dresdenissä kirkkomuusikkona elämäntyönsä tehnyttä Homiliusta pidettiin suuressa arvossa elämänsä aikana ja vielä 1800-luvun lopulla hänen musiikkinsa oli hyvin suosittua. Häntä kutsuttiin jopa ”kirkollisen musiikin parhaaksi säveltäjäksi”. Hiljalleen Homiliuksen musiikki painui unohduksiin, mutta ihmiskunnan iloksi sitä on alettu löytämään viime vuosikymmeninä uudestaan. Hänen tuotantonsa koostuu lähes täysin kirkkomusiikista ja siihen kuuluu lukuisia motetteja, kantaatteja ja passioita.