Hans Sturmin nopea nousu itärintamalla hyökkäävän jalkaväkirykmentin alokkaasta pelottomaksi sotasankariksi on kertomus vailla vertaa. Nuoren sotilaan urheus huomattiin myös ylemmissä piireissä, ja syksyllä 1942 hänet palkittiin Rautaristin ritariristillä. Sturm tunnettiin erityisesti suorapuheisuudestaan ja kärkkäästä puuttumisestaan havaitsemiinsa epäkohtiin. Rohkea sotilas piti kiinni moraalistaan mahdollisista seuraamuksista huolimatta.

Haavoituttuaan vaikeasti Sturm toimi kotimaassaan kouluttajana, mutta palasi vapaaehtoisena rintamalle sodan viimeiseksi vuodeksi. Sodan päättyminen ei kuitenkaan suonut hänelle rauhaa. Sturm virui sotavankina Neuvostoliiton työleireillä aina vuoteen 1953 saakka.