Onko vanhemmilla oikeus päättää, saako vammainen lapsi syntyä?

Genetiikkaan ja lisääntymiseen liittyvä teknologia on jo nyt niin pitkällä, että meillä on mahdollisuus valita, minkälaisia lapsia hankimme tai jätämme synnyttämättä. Pitäisikö tästä mahdollisuudesta iloita vai sittenkin pelätä sen seurauksia? Teos pureutuu tämän hetken ajankohtaisimpaan eettiseen kysymykseen ja muistuttaa, että saatamme parastaikaa seistä koko ihmiskunnan käännekohdassa. Maailmankuulu moraalifilosofi ja kirjailija Jonathan Glover pohtii teoksessaan geneettisen valinnan mahdollisuuden herättämiä kysymyksiä.

Ovatko vanhemmat jälkeläisilleen sen velkaa, että tarjoavat heille parhaan mahdollisen elämän? Ja kuka määrittelee parhaan mahdollisen elämän? Yhä useammin on mahdollista vähentää vammaisina tai toimintarajoitteisina syntyvien lasten määrää. Perinteistä ajattelun mielekkyyttä haastavat kuitenkin nyt vaikutusvaltaiset tahot: ihmiset, joilla itsellään on jokin toiminnallinen rajoite. He kyseenalaistavat vallitsevan käsityksen vammaisuudesta. Miten perustelemme halumme olla saattamatta maailmaan heidän kaltaisiaan ihmisiä?

Vuonna 2002 kuuro pariskunta käytti spermaa, jonka oli lahjoittanut heidän perinnöllisesti kuuro ystävänsä. Pariskunta halusi kuuron lapsen, koska heidän mielestään kuurous ei ole vamma, vaan erilaisuutta. Jonathan Glover aloittaa tällä tapauksella ja tutkii tunteita herättävää ajatusta geneettisestä valinnasta ja etiikasta, kun valinta tehdään muusta kuin lääketieteellisistä syystä.

Selkeästi kirjoitettu kirja on tarkoitettu kaikille niille, joita kiinnostavat vanhempien oikeat ja väärät valinnat lastensa suhteen. Glover käsittelee ristiriitaisia kysymyksiä humaanilla ja sympaattisella tavalla.