Kun Hitlerin sota Neuvostoliittoa vastaan käynnistyi keskikesällä 1941, Leningrad oli yksi motorisoitujen saksalaisjoukkojen pääkohteista. Pietari Suuren kaupungilla oli suuri sotilaallinen, taloudellinen ja symbolinen arvo niin venäläisille kuin saksalaisillekin.

Sodan alussa saksalaisjoukot murskasivat puna-armeijan vastarinnan ja etenivät jo elokuun loppuun mennessä Leningradin esikaupunkeihin asti. Luoteesta puolestaan lähestyi Suomen armeija. Leningradin piiritys kesti 900 päivää, vuodesta 1941 vuoteen 1944. Kolmen vuoden ajan kaupungin asukkaat kestivät saksalaisten hyökkäyksiä, ja heitä koetteli niin kylmyys kuin nälkäkin. Pelkästään joulupäivänä 1941 kuoli nälkään 4 000 siviiliä. Leningradilaisten peräänantamattomuus oli yksi merkittävimmistä esteistä Hitlerin suunnitelmille hallita koko Eurooppaa. Pitkä taistelu sitoi enemmän sotilaita ja siviilejä kuin mikään muu piiritys.

Yhdysvaltalaisen sotahistorioitsijan ja everstin (evp.) David M. Glantzin teos on tarina sankaruudesta ja surunäytelmästä vailla vertaa.

Kirjan Suomea koskevan luvun on kirjoittanut talvisodan viimeisistä hetkistä väitellyt ja Mannerheimin kenraalisuhteista kirjoittanut tri Lasse Laaksonen.