Bergsonismi (Le bergsonisme, 1966) lukeutuu Gilles Deleuzen varhaisiin filosofianhistoriallisiin teoksiin, joissa hän omien sanojensa mukaan harjoitteli filosofiaa käsitteiden luomisena luonnostelemalla taideopiskelijoiden tapaan muotokuvia hänelle merkittävistä filosofeista. Analysoimalla Bergsonin avainkäsitteitä kesto (Durée), muisti (Mémoire) ja elämänvoima (Élan vital) Deleuze paitsi johdattaa lukijan Bergsonin ajatteluun myös työstää teemoja ja käsitepareja, kuten virtuaalisen ja mahdollisen erottelu, jotka nousevat keskeisiksi hänen 1960-luvun pääteoksessaan Différence et répétition (1968).

Gilles Deleuze (1925–1995) oli ranskalainen filosofi, joka tunnetaan filosofian historian luovista ja konstruktiivisista uudelleen luennoista sekä uuden ajattelun ja käsitteiden kehittämisestä. Hän kehitteli olemisen yksiäänisyyden ja moneuden metafysiikkaa sekä tapahtuman filosofiaa pyrkien etsimään Spinozan ja Nietzschen ajattelun suurta ykseyttä. Deleuze harjoitti filosofiaa yli 40 vuotta ja kirjoitti yli 20 teosta. Hän oli edelläkävijä erojen, voimien ja rihmastojen ajattelussa.

Henri Bergson (1859-1941) oli vuosisadan taitteen johtava ranskalaisfilosofi, jonka käsitykset moneudesta, intuitiosta ja ajan kokemisesta vaikuttivat useisiin 1900-luvun keskeisiin filosofian suuntauksiin, kuten fenomenologiaan ja pragmatismiin. Myös psykoanalyysi, modernistinen romaani ja moderni taide saivat tärkeän sysäyksen Bergsonin ajattelusta, kun ne hahmottelivat käsityksiään epäyhtenäisestä modernista subjektista.