"Murnane on nero; Beckettin kirjallisuuden perillinen." Teju Cole

Syrjämaahan, rajaseudulle, elonsa viimeisiksi vuosiksi muuttanut mies alkaa muistella elämää, jota hän vietti ailahtelevana rakastajana, innokkaana lukijana ja näkemiensä mielikuvien fanaattisena opiskelijana sekä uskon, ei uskonnon, pohtijana, ja jota kaikkea hän alkaa nyt eritellä. Mitkä paikat, mitkä ihmiset, mitkä kirjat, mitkä todelliset ja epätodelliset hahmot, lauseiden käänteet ja jakeet ovat säilyneet muistin hämärässä? Oliko yksi monista naisista nainen, jolla oli surumielistäkin haikeampi ilme? Entä värit läpikuultavissa lasiruuduissa, marmorikuulissa ja kultakaloissa? Mies analysoi aarteitaan tietämättä, mihin kaikki johtaa ja mitä salaisuuksia paljastuu. Murnane on luonut hyytävän sisäisen ja ulkoisen logiikan kielellä, jolle tämän hetken englanninkielinen kirjallisuus ei tunne vertaista. Teos on jalokivi aikamme yhdeltä suurimmalta proosan kirjoittajalta.