Ranskalaisen Georges Perecin esikoisteos Tavarat (1965) oli heti menestys ja sai arvostetun Renaudot-palkinnon.

Ensi kertaa sitten Zolan Naisten paratiisin (1883), romaanin aiheena on tavaroiden haluaminen ja ostaminen, johon lehdet ja mainokset ja näyteikkunat yllyttävät. Tavaroiden päähenkilöt Sylvie ja Jérôme haaskaavat elämänsä haaveksimiseen.

Pian Tavaroiden ilmestymisen jälkeen, vuonna 1968, puhkesivat Ranskassa suuret mielenosoitukset ennen kaikkea kulutusyhteiskuntaa vastaan, mutta tavaroiden tuottaminenhan vain kiihtyi, seurauksin, jotka nykyään tunnetaan.

Suomentaja Leena Rantanen on kirjoittanut myös jälkisanat.

Pariisissa elänyt Georges Perec (1936–1982) on viime vuosisadan omaperäisimpiä kirjailijoita. Hän kuului Oulipo-ryhmään, joka harrasti kaikenlaisia kirjallisia kepposia. Perecin jokainen teos on erilainen: luokittelua, sanaryöppyä, peliä, mutta ei koskaan psykologista romaania. Hän laati myös viikoittain ristisanaruudukon Le Point -lehteen.

Hänen koko tuotantonsa kumpuaa tyhjyyden tunteesta: isä kuoli toisessa maailmansodassa, äiti ja monet sukulaiset Auschwitzin keskitysleirillä. Pereciltä on suomennettu aiemmin viisi teosta.

Leena Rantanen on asunut kolmekymmentäviisi vuotta Pariisissa, kirjoittanut parikymmentä omaa teosta ja saanut kaksi valtionpalkintoa. Hän on suomentanut italiasta ja ranskasta mm. Pirandelloa, Buzzatia, Voltairea – ja kirjoittanut kuvataiteesta ja kirjallisuudesta useisiin suomalaisiin lehtiin.