Voiko pahaa puolustaa? Asianajaja Geir Lippestad kertoo ajatuksia herättävässä kirjassaan, mitä ovat ne asiat, joiden takana omantunnontarkka lakimies voi seistä joutuessaan puolustamaan kylmäveristä massamurhaajaa.
Heinäkuussa 2011 Geir Lippestadin puhelin soi kello kuusi aamulla. Soittaja on poliisi, joka kertoo, että edellisenä päivänä pidätetty Anders Breivik haluaa Lippestadin asianajajakseen, eikä suostu puhumaan, ennen kuin tämä on paikalla. Lippestadin ensimmäinen ajatus on: Ei ikinä!
Breivikiä syytetään 69 teinin surmaamisesta Utöyan saarella ja kahdeksan ihmisen murhaamisesta Oslon keskustassa. Rikos on karmeudessaan käsittämätön.
Päätös puolustaa Norjan vihatuinta miestä ei ole helppo. Lippestad joutuu muistuttamaan itseään siitä, että oikeusvaltiossa pahimpiinkin tekoihin syyllistyneellä on ihmisoikeudet.
Lippestad kirjoittaa paineesta, unettomista öistä, saamastaan vihapostista ja tappouhkauksista. Teoillaan ylpeilevä Breivikiä on raskasta kuunnella. Tämän poliittisista näkemyksistä Lippestad kieltäytyy jyrkästi keskustelemasta.
77 ihmistä suunnitelmallisesti ja poikkeuksellisen julmasti tappanut äärioikeistolainen terroristi sai lopulta teoistaan 21 vuoden vankilatuomion. Ennen kaikkea hän sai avoimen ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin.