Filosofian lisensiaatti Gunnar Gårdemarin kielitieteen alaan kuuluvassa tutkimuksessa tarkastellaan lukion opetussuunnitelmien tavoitteita ja ohjeita ruotsi äidinkielenä -kurssisuunnitelmissa, sekä Ruotsissa että Suomessa 1960-luvulta 2000-luvulle.

Gårdemar tarkasteli muun muassa sitä, miten valtion tahto näkyy koulutuksen suhteen. – Kaikki suunnitelmat antavat opetukselle vastuun tavoitteiden ja ohjeiden toteuttamisesta, vaikka myöhemmät suunnitelmat korostavat enemmän oppilaan vastuuta, Gårdemar kertoo.

– Suunnitelmissa korostuu oppilaan tietojen ja taitojen kehittyminen kohti hyvää kansalaisuutta, ja siitä syystä ne ilmaisevat samankaltaisia arvoja ja arvostuksia.

Tutkimuksen mukaan suunnitelmien rakenne on muuttunut siten, että myöhemmät suunnitelmat ovat pakottavampia. Suunnitelmien tekstuaalinen rakenne on myös muuttunut siten, että myöhemmät suunnitelmat ilmaisevat useimmiten tavoitteensa ranskalaisin viivoin, vaikkakin keskeinen sanavarasto on samankaltaista.

Samat tavoitteet ja ohjeet riippumatta ajasta tai paikasta

Tulokset osoittavat myös, että opetus- ja kurssisuunnitelmat nimeävät samankaltaisia tavoitteita ja ohjeita riippumatta kulttuurisesta kontekstista ja julkaisuajankohdasta. Tekstin lähteen tahto ilmaistaan kuitenkin painokkaammin myöhemmissä dokumenteissa.

– Lisäksi suunnitelmissa mainitaan useampia julkilausuttuja tavoitteita, mikä voi johtua niiden soveltamasta tavoiteohjauksesta, Gårdemar pohtii.

Gårdemarin aineisto koostuu kahdesta ruotsalaisesta (vuosilta 1965 ja 1994) ja kahdesta suomalaisesta (vuosilta 1985 ja 2003) opetussuunnitelmasta. Tutkimuskohteena ovat opetussuunnitelmien tekstuaaliset, ideationaaliset ja interpersonaaliset rakenteet. Tutkimusmenetelmä on vertaileva ja tekstintutkimuksellinen.