Frantz Fanon (1925–1961) on rasismin ja kolonialismin vastaisen kirjallisuuden klassikko. Hänen kirjoituksillaan on ollut merkittävä vaikutus postkoloniaalisen tutkimuksen kehitykseen. Hän on vaikuttanut myös niin sanottuun mustaan nationalismiin ja sen piirissä syntyneisiin ”eron politiikan” muotoihin, radikaaliin feminismiin ja muihin kokeiluihin, joissa on etsitty uusia politiikan muotoja.

Poliittisia kirjoituksia (alkuteos Pour la révolution africaine. Écrits politique,1964) on Fanonin ennenaikaisen kuoleman jälkeen julkaistu kokoelma hänen keskeisistä poliittisista teksteistään. Siihen on koottu Fanonin rasismin kulttuurisia ja psyykkisiä vaikutuksia käsitteleviä artikkeleita ja esitelmiä, kuten ” Pohjoisafrikkalainen syndrooma” ja ”Rasismi ja kulttuuri”, sekä joukko aikakauden poliittisiin kysymyksiin liittyviä tekstejä. Ne avaavat oleellisia näkökulmia edelleen ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin tilanteessa, jossa rasismin leviäminen ja kolonialismin perintö näkyvät Euroopassa yhä voimakkaammin. Fanonin mukaan rasismi ei ole pelkästään erillinen tai ääneen lausuttu ideologia tai aate vaan tietyn yhteiskuntarakenteen arkipäiväinen ainesosa, jolla on niin henkisiä kuin materiaalisia vaikutuksia sekä rasismin kohteisiin että rasistisesti toimiviin. Fanonin keskeisiä kysymyksiä ovat: mikä on eurooppalaisen kulttuurin, kapitalismin ja rasismin suhde? Miten rasismi ja kolonialismi vaikuttavat koko yhteiskuntaan ja kaikkiin ihmisiin riippumatta siitä pitävätkö he itseään rasisteina? Voidaanko rasismista ja kolonialismista vapautua kumoamatta myös muita sorron ja riiston muotoja? Painottaessaan rasismin subjektiivisia vaikutuksia, sen tunkeutumista kaikkialle Fanonin tekstit ovat hätkähdyttävän ajankohtaisia nykytilanteessa, jossa rasismi aiheuttaa konflikteja itse Euroopan sisällä.

Fanonin kirjoituksilla, jotka käsittelevät ranskalaista pohjoisafrikkalaisiin kohdistuvaa rasismia, on erityisen ajankohtainen merkitys, koska ne valottavat olennaisella tavalla nykyisen, luonteeltaan ennen kaikkea islamofobisen rasismin syntyhistoriaa. Monessa kohdin Fanonin kuvaukset arabeihin kohdistuvista ennakkoluuloista voisivat olla suoraan nykypäivän Suomesta.

Fanon oli koulutukseltaan lääkäri ja psykiatri, joka teki uraauurtavia etnopsykologisia tutkimuksia työskennellessään siirtomaa-Algeriassa 1950-luvulla. Myöhemmin hän sai keskeisen aseman Ranskan siirtomaavallan vastaisessa poliittisessa liikkeessä. 1960-luvulla hänestä tuli maailmanlaajuisen kolonialismin vastaisen liikkeen keulahahmo. Fanonin työssä aiemmalla ranskankielisellä antikolonialistisella perinteellä, ennen kaikkea niin sanotulla négritude-liikkeellä, oli keskeinen merkitys, mutta samalla hän kritisoi ja uudisti sitä nojaten moderniin eksistentialistiseen filosofiaan ja marxilaiseen teoriaan. Fanonin tekstissä yhdistyy filosofinen, psykologinen ja myös Fanonin koulutuksen mukanaan tuoma lääketieteellinen oppineisuus sekä toisaalta äärimmäisen hiottu kirjallinen, jopa runollinen tyyli.

Fanonin teoksista on aiemmin suomennettu ainoastaan Les damnés de la terre (suom. Sorron yöstä).