Aina ja kaikkialle näkevä julma tarkkailija – näin natsi-Saksan salainen poliisi usein kuvataan. Mutta onko se koko totuus?

Vuonna 1933 perustetun Geheime Staatspolizein tehtävä oli etsiä ”kansan vihollisia”. Sen palveluksessa toimi 16 000 ihmistä, joten salainen poliisi ei mitenkään pystynyt valvomaan koko Saksaa, vaan Gestapo toimi pitkälti ilmiantajien varassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi ollut heikko tai tehoton osa natsien terrorikoneistoa. Päinvastoin, Gestapo iski armottomasti poliittisiin ja rodullisiin ryhmiin. Juutalaisten lisäksi muun muassa kommunistit, homoseksuaalit ja roomalaiskatoliset olivat Gestapon kohteena.

Professori McDonough’n uraauurtava tietokirja läpivalaisee Gestapon historian: miten kylmäverinen Gestapo toimi ja miten se sai tavalliset kansalaiset verkkoonsa, ilmiantamaan naapurit, ystävät ja perheenjäsenet. Kirja antaa myös äänen niille, jotka uskalsivat vastustaa natsivaltaa ja joutuivat Gestapon pahamaineisiin turvasäilöihin.

Gestapo onnistui tuhoamaan valtaosan arkistoistaan. Niinpä sodan jälkeen lähes puolet Gestaposta jatkoi työtään Saksan poliisivoimissa, eikä juuri ketään tuomittu sotarikoksista. Frank McDonough on kuitenkin päässyt tutkimaan Gestapon Düsseldorfin-arkistoa, jonka karu tarina avautuu nyt maailmalle.