Strukturalismin historia 2 on toinen osa ranskalaisen semiologian, strukturalismin ja jälkistrukturalismin yleisesityksestä, jossa teorioita ja teoreetikoita käsitellään suhteessa Ranskan 1900-luvun tiede- ja kulttuurihistoriaan. Samalla teos kuvaa värikkäitä persoonia ja kiivaita keskusteluja tuoden näin lihaa käsiteluurangon ympärille.

Historia esittelee tunnetuimpia teoreetikoita Jakobsonista ja Lévi-Straussista Lacaniin, Foucault’hon, Barthesiin ja Derridaan, mutta esiin nousee myös Suomessa vähemmän tunnettuja ranskalaisia ajattelijoita. Paitsi strukturalismin kolmea ydinaluetta – antropologiaa, kielitiedettä ja psykoanalyysia – teos käsittelee myös filosofiaa, sosiologiaa, kirjallisuudentutkimusta, taloustiedettä ja historiaa.

Strukturalismi on tieteiden rajat ylittävä teoreettinen hanke, jonka päämääränä on ollut rakentaa ihmistieteitä yhdistävä yleinen merkkiteoria. Sen kultakausi oli Ranskassa 1960-luvulla, mutta suuntauksen vaikutukset näkyvät yhä selvästi nykytutkimuksessa ja tavassamme hahmottaa maailmaa. Siksi strukturalismin historian tunteminen on edelleen tärkeää, ellei välttämätöntä.

Yleistajuisuutensa vuoksi teos sopii niin yleissivistäväksi tietokirjaksi, hakuteokseksi kuin yliopisto-opetuksen tueksi eri oppiaineisiin.

François Dosse on ranskalainen historioitsija, joka on erikoistunut ranskalaisen 1900-luvun ajattelun historiaan. Hän toimii nykyhistorian professorina IUFM de Créteil -yliopistossa. Strukturalismin historian lisäksi Dosse on tutkinut muun muassa annalisteja, Paul Ricœuria ja Michel de Certeauta, Cornelius Castoriadista sekä kirjoittanut Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin yhteiselämäkerran. Viimeisimmässä kirjassaan Le philosophe et le président (2017) Dosse analysoi Paul Ricœurin vaikutusta Emmanuel Macronin ajatteluun.