Fernando Pessoa (1888-1935) oli runoilija ja kirjailija, jota pidetään Portugalin ja koko Euroopan 1900-luvun merkittävimpänä kirjoittajana. Pessoa oli paradoksinen Persoona. Elinaikanaan häneltä julkaistiin vain yksi kirja, Mensagem, sekä englanniksi pari runokokoelmaa omakustanteena, 35 sonettia ja Antinoüs. Lissabonissa hän vaikutti vuodet 1905-1935, mutta vain hyvin pieni kirjallinen piiri Lissabonissa ja Coimbrassa hänet tunsi ja hänen arvonsa ymmärsi. Jonkin verran hänen runojaan julkaistiin lehdissä, suurin osa hänen tuotannostaan ilmestyi vasta kuoleman jälkeen. Pessoa kuoli lyhyen sairauden jälkeen vuonna 1935. Hänen jäämistöstään löytyi matka-arkku, jossa oli yli 27 000 liuskaa valmista ja puolivalmista runo- ja proosatekstiä, hahmotelmia, julkaisusuunnitelmia, näytelmän aiheita. Álvaro de Campos (1890-1935) oli Algarven Tavirassa syntynyt runoileva laivanrakennusinsinööri. Hän oli saanut koulutuksensa Skotlannin Glasgowssa, oli matkustellut kaukoidässä, mutta asettunut lopulta Lissaboniin. Runoja Álvaro de Campos kirjoitti kiihkeästi – hurmoksellinen ja kaikkia hyviä tapoja rikkova Oodi merenkululle on tyyppiesimerkki Álvaron hurjavauhtisista runokokeiluista, joissa ei ollut mittaa mutta mieltä sitäkin enemmän. Rytmiin ja riimiinkin meneviä tekstejä Álvaro toki aluksi teki. Virallisissa asiakirjoissa Álvaron kuolinpäivä on sama kuin Fernando Pessoalla, 30. marraskuuta 1935.
Tässä kirjassa on Fernando Pessoan runoja viitisenkymmentä ja Álvaro de Camposin tekstejä ehkä sataviisikymmentä. Loogista järjestystä runoilla ei ole. Proosatekstit ovat mielleyhtymiä, assosiaatioita, satunnaiset henkilösiteeraukset ovat sensijaan tosia.
Leo Saukkoriipi on mm. suomentanut kokoelman Fernando Pessoan runoja ”Minä se olen” ja julkaissut hänestä esseekokoelman ”Minussa on monta”.