"Etkö nähnyt miten ilman kuulauteen
piirtyi tuskien ja nautintojen daalioita,
minun kuuman sydämeni viesti?"

HÄMÄRÄ RAKKAUS sisältää suomennokset kolmesta espanjalaisesta alkuperäiskokoelmasta. Niistä KUUSI GALICIALAISTA RUNOA ilmestyi 1935, kun taas TAMARITIN RUNOT julkaistiin postuumisti 1940 ja HÄMÄRÄN RAKKAUDEN SONETIT vasta 80-luvulla. Yhdessä ne kokoavat Lorcan olennaiset viimeiset säkeet, valtaosan hänen 30-luvun lyriikastaan.

Kuten suomentaja Katri Kaarniala jälkisanoissaan toteaa, Lorcan myöhäistuotanto on yhtaikaa nykyrunoutta sekä yltäkylläistä uusbarokkia ja elävää kansanperinnettä.

"Niin! Sehän on kuu
ja sillä on piikkikruunu
ja se tanssii, tanssii, tanssii
Kuolleiden aukiolla!"