Kemiläiseltä sosiaaliohjaaja Tuula Eskolalta ilmestyi juuri toinen runokokoelma Kuu joutsenen viivalla. Runot ovat tajunnanvirtaa, mutta niissä on vahva yhteiskunnallinen painotus.

- Olen aina seurannut mielenkiinnolla yhteiskunnallisia ja poliittisia asioita ja ollut kiinnostunut yhteiskuntaa koskevista asioista ja yksilöstä siinä. Siksi aikoinaan hakeuduin sosiaaliohjaajakoulutukseen. Minulla oli silloin hyvinkin naivistisia haaveita ihmisten hyvinvoinnista, jotka ovat kyllä sittemmin karisseet pois, sanoo Tuula Eskola.

Hän kertoo ajatelleensa kauan sitten, että elämä on kuin palapeli, joka rakentuu ja selviää pikkuhiljaa, ja palaset loksahtelevat sitten paikoilleen. Siitä syntyy joku kokonaisuus, jonka ymmärtää. Kuu joutsenen viivalla muotoutui yhdeksi tällaiseksi kokonaisuudeksi.

Runot tulivat alitajunnasta. Tuula Eskola sanoo, ettei hän kirjoittaessaan ymmärtänyt asioita sillä tavalla, vaan vasta nyt tekstit ovat avautuneet hänellekin. Hän siteeraa filosofi Maija-Riitta Ollilaa ja sanoo, että nyt ihminen voi periaatteessa valita laumansa. Hän ei ole ensisijaisesti enää valtion kansalainen tai kuntalainen. Ollilan mukaan ihminen on asiakas, joka shoppaa myös laumoja. Yhteiskuntamme on viivakoodiyhteiskunta.

- Kun yksilö kuuluu samanaikaisesti lukuisiin eri laumoihin, hän ottaa eri laumoista palasia osaksi omaa identiteettiään. Yksilöiden identiteetistä tulee tilkkutäkkimäinen. Aluksi ajattelinkin ehdottaa runokokoelmani nimeksi Tilkkutäkki. Mutta se olisi kattanut vain tämän osa-alueen. Kokoelmassa käsitellään kuitenkin myös muita yksilön ja yhteiskunnan välisiä ristiriitoja, mutta myös yksilöiden välisiä suhteita ja tunteita, toteaa Tuula Eskola.