Odotettu suurteos uitosta kertoo uitosta kautta aikojen. Suomessa on uitettu puuta yli 500 vuoden ajan. Kiivaimmillaan uitto oli 1900-luvun alkupuoliskolla, joskin määrällinen huippu saavutettiin vasta vuonna 1964. Puut ovat uineet irrallaan tuhansissa puroissa ja joissa, lauttoina isommissa joissa sekä mies-, hevos- tai konevoimin hinattuina tai varpattuina sadoilla järvillä kuten myös meren rannikolla. Uittoväyliä on ollut enimmillään lähes 50 000 kilometriä ja sama määrä työväkeä on tarvittu saattamaan puut perille sahoille, tehtaille ja vientisatamiin.

Kirja kuvaa aihetta hyvin monipuolisesti ja laajasti. Se kertoo uiton alkuvaiheista, kiihkeästä ajanjaksosta 1950- ja 1960-luvuilla sekä nykyaikaisesta uitosta kronologisesti edeten. Toinen osuus kirjassa nostaa käsittelyyn lukuisia erillisaiheita kuten uittoväyliä, erottelua ja siirtoa, työvoimaa ja laivaväkeä sekä uittoon liittyvää kulttuuria. Tekstiä elävöittää yli 1 200 kuvaa. Uittomiesten perusväittämä joka uittaa se voittaa ei ehkä enää pidä paikkaansa, mutta Suomessa uitetaan puuta edelleen, tosin vain pieniä määriä. Uittaminen on halpaa eikä vesitie kulu.