Tutkimuksen tehtävänä oli analysoida evaluaatiomenetelmän avulla valtion vuonna 1979 toimeenpanemaa perusparannuslainajärjestelmää viidellä vanhalla eri puolilla Suomea sijaitsevalla asuinalueella: Uudenkaupungin Vanhassa Keskustassa ja Sorvakossa, Tampereen Pispalassa, Kuopion Itkonniemellä sekä Suomussalmen Kirkonkylällä. Järjestelmä toteutettiin kokeiluna ensin 23 kunnassa. Vuonna 1985 se laajennettiin koko maahan. Haluttiin nostaa asuinkiinteistön tai asumisympäristön varuste- ja muuta laatutasoa. Kokeilun alussa sai sosiaalisin perustein pitkäaikaista lainaa ja tarvehankinnasta vapaata, kaikille tarkoitettua lyhytaikaista lainaa. Hallinto asetti perusparantamiselle sosiaalisia, kansantaloudellisia, kulttuurihistoriallisia ja ympäristöllisiä tavoitteita. Lyhytaikaisilla lainoilla haluttiin säilyttää vanhat asuinalueet asuinkäytössä, perustelu liittyi miljöön säilyttämiseen. Pitkäaikaisilla lainoilla haluttiin edesauttaa vähävaraisten kansalaisten mahdollisuutta jäädä asumaan tutulle alueelleen. Alueiden sosiaalisia yhteisöjä haluttiin säilyttää. Vanhuksia tuettiin avustusmuotoisilla lainoilla. Vuokralaisten asunnon korjaaminen tarvittiin omistajan suostumus. Muutoksen uudisrakentamispainotteiselle politiikalle toivat mm. kansalaiskeskustelu ja suunnittelulle myötämielisten ajatusten leviäminen.