Tulenkantaja Unto Seppänen kuvasi hersyvissä karjalaisromaaneissaan synnyinseutunsa Kanneljärven mutkatonta elämänmenoa. Unton poika Esa ottaa nyt isänsä kirjat oppaakseen matkalle Suomen historian unohdettuun ajankohtaan.
1870-luvulla rakennettu Riihimäen-Pietarin junarata oli rautainen ihme. Se kytki Suomen venäläiseen metropoliin. Kannaksen talonpojat myivät Pietarin toreilla viikoittain halkoja ja maataloustuotteita. Sitten Pietarin yläluokka alkoi kulkea junalla toiseen suuntaan ja rakennutti huviloita Kannaksen ranta-alueille synnyttäen uusia elinkeinoja.
Unto Seppäsen Karjalankannas oli veijarimaisten suomalaishahmojen ja huvilavenäläisten näyttämö. Todellisuudessa yhteiselo Kannaksella oli myös paljon muuta. Esa Seppäsen kirjan toinen rautainen ihme onkin Kannaksen väestö, joka koki alueen riemuisat ja raskaat mullistukset 1700-luvulta jatkosotaan ja 1940-luvun evakkoon.
Moskovassa yli kymmenen vuotta asunut Esa Seppänen (everstiluutnantti evp.) on Neuvostoliiton ja Venäjän asiantuntija, joka on toiminut mm. presidentti Kekkosen adjutanttina vuosina 1969-1971. Seppäsen väitöskirja käsittelee Neuvostoliiton johtomiesten ja Urho Kekkosen välisiä henkilökohtaisia suhteita, niiden luonnetta, roolia ja merkitystä kylmän sodan Suomelle.