Suomen huikea talouskasvu 1950-1980-luvuilla perustui pitkälti kukoistavaan idänkauppaan, joka oli parhaimmillaan jopa neljäksen koko Suomen viennistä. Idänkauppaa käytiin pitkälti valtiojohdon tasolla, joten erityisesti presidentti Urho Kekkosen läheiset, henkilökohtaiset suhteet Neuvostoliiton valtiojohtoon edistivät kauppaa merkittävästi. Neuvotteluissa päätettiin niin kaivokaupunki Kostamuksen rakentamisesta kuin Viola-sulatejuuston lisätilauksista - korkeimmalla valtiojohdon tasolla.

Esa Seppäsen teos kuvaa, miten Kekkosen rooli idänkaupan isäntänä syntyi ja kehittyi erityisesti Leonid Breznevin aikana 1960- ja 1970-luvuilla. Hän selvittää, millaisena presidentin rooli mielettiin ja miten sitä arvostettiin Suomessa. Entä miten neuvostojohto ja yleensä venäläiset suhtautuivat Kekkosen rooliin idänkaupassa? Millaisen mekanismin ja suhdeverkoston presidentti Kekkonen rakensi ja miten se toimi? Millaisia tuloksia toiminta tuotti ja miten tätä kysymystä on presidentin mentyä arvioitu tämän päivän näkökulmasta?

Historioitsija Seppänen kertoo hersyvän tarinoivalla tyylillään, kuinka Suomen hyvinvoinnista päätettiin idänkaupan neuvottelukabineteissa ja varsinkin niiden ulkopuolella.