Three Strides of Light is inspired by the light and its behaviour in different circumstances, appearances and surroundings. The work is in three movements, but they are played together attacca.



The first movement starts off with a headstrong theme on the left hand. This motif has persistent momentum, like a train, and one could think of it as the rays of a setting sun. The beams are straight and relentlessly penetrate our eyes. The seven-bar repetition on the left hand supports this mental image, until the repetition ends and a new thematically central motive starts to emerge, bringing new kind of texture for the last rays and dance of the setting sun. At the end, the light vanishes into the night.



Second movemement, slow rubato, depicts the first rays of the rising sun, they drop behind a morning cloud into the day, growing, developing and becoming yet faster. Eventually the day opens up in all of it sunny glory. The music leads us towards the third movement, in which one bathes in the rays of the sun. The repetative motive of the first movement returns, but by now it has been transformed into something else. A pensive quintuplet-passage emerges, paving ground for the final themes of the work. The ending of the work is thick in sound, depicting the relentless glare of the sun and the heat sun creates. Within the entire work, one can imagine to have gone through a whole 24-hour period on the sea, in which the three strides of light are apparent in different parts of the day.



-

Teoksen inspiraation lähteeksi muodostui valo ja sen erilainen käyttäytyminen eri tilanteissa, olomuodoissa ja ympäristöissä. Teos on kolmiosainen mutta osat lomittuvat toisiinsa saumattomasti - attacca.



Ensimmäinen osa etenee heti alusta junamaisen määrätietoisesti - mielikuvana voisikin pitää valoa auringonlaskun muodossa, jossa valon säteet ovat suoraviivaisen penetroivia ja etenevät vääjäämättä silmiimme horisontaalisesti. Osan alun seitsemän tahdin toisteisuus pianon vasemman käden motiivissa tukee tätä mielikuvaa, kunnes toisteisuus loppuu ja temaattisesti keskeinen aihe alkaa muuntautumaan, luoden uudenlaista teksturaalista kudosta auringonlaskun viimeiselle helotukselle ja tanssille. Lopulta valo ikäänkuin katoa yön selkään.



Toinen osa, hidas ja rubato luonteeltaan, kuvaa aamun ensimmäisiä auringonsäteitä; ne ikäänkuin tippuilevat aamuisen pilven takaa päivään, kasvaen, kehittyen ja kiihtyen koko ajan, kunnes päivä aukeaa koko valon loistoonsa. Musiikki johdattelee näin teosta kohti kolmatta osaa, jossa kylvetään auringon paahteessa. Teoksen alun vasemman käden motiivi palaa takaisin, mutta jo hyvin rönsyillysti muuntautuneena sekä kehittyen moniin eri suuntiin, haastaen oikean käden nopeat juoksutukset vuoropuhelulun kaltaisen tanssin pyörteisiin. Osan keskivaihelilla esiintyy molempien käsien yhteinen, mietiskelevä kvintolijakso, jossa luodaan pohjaa kappaleen lopun tematiikalle. Se koostuu enimmäkseen kvintolien, triolien ja sekstolien päällekkäisyyksistä. Kolmannen osan loppu on hyvin voimakas ja soinniltaan paksu, kuvaten valon ja auringon äärimmäistä poltetta sekä kuumuutta tekstuurillaan. Teoksen soinnin tiimellyksessä voisikin ikäänkuin kuvitella viettäneensä vuorokauden merellä, jossa edellämainitut valon elementit esiintyvät hyvinkin korostuneesti eri vuorokaudenaikoina.