Esa Pietilän soolo-cembalolle tehdyn sävellyksen otsikko Fata morgana (2019) viittaa erityisen sääilmiön aiheuttamaan illusatoriseen kangastuksen tapaiseen efektiin, joka tuo esiin satulinnojen kaltaisten rakennelmien ilmaantumisen meren horisonttiin. Sävellys tuo esiin cembalon bassorekisterin pelottavuuden sekä diskantin kirkkauden ja käy niillä vuoropuhelua. ”Haltioiduin cembalon alarekisterin erityisestä soinnista, karakteerista ja voimasta, jos sitä käyttää hyvinkin ei-perinteisesti. Löysin myös erityisen hauskasti soivaa klusteri-mutaa ja ilmavaa kimallusta, jotka sointuvat yhteen”, Pietilä kuvaa sävellystään. Kappaleen haasteena ovat rytmisesti yllättävät ja monitahoiset ideat sekä lyhyt improvisaatiojakso.

The title of Esa Pietilä's solo harpsichord work Fata morgana (2019) refers to a special weather con-dition, which creates illusory effect of mirage-like fairy castle-like monuments in the horizon of the sea. The piece brings forth the frightening bass sonority on double manual, full size harpsichord and the brightness on the treble and makes a dialogue out of them. “I got fasci-nated by the sonority, character and power of the low register sound on the instrument, es-pecially when used in non-traditional way and found some kind of especially delightful and outlandish cluster-mud and airy glimmering things which seem to play together”, the com-poser describes. The challenges of the piece lie in rhythmical ideas, which are surprisingly multi-faceted and in the short, improvised section.