Suomalaisten järvi- ja suomalmia raaka-aineenaan käyttävien rautasulattojen joukossa Pankakosken rannalla, Lieksanjoen varrella, sijaitsi eräs aikansa merkittävimmistä harkkohyteistä. Tuotanto myytiin suurelta osin lähialueille, mutta Pankakosken raudan korkea laatu oli hyvin tunnettua aina Pietaria myöten. Harkkohyttiä kutsuttiin ruukiksi niin kansan parissa kuin virallisissakin asiakirjoissa. Pankakoskella käytettiin joitakin aikansa uusimpia keksintöjä raudanvalmistuksen alalla. "Husgafvelin liikkuvaperäinen harkkouuni" mahdollisti tuotannon rajun nousun ja rautaa voitiin valmistaa lähes yhtäjaksoisesti. Läheiset malmirikkaat järvet, Pankajärvi varsinkin, mahdollistivat raaka-aineena käytetyn järvimalmin riittämisen ruukin tarpeisiin. Aika ajoi harkkohyttien ohi ja Pankakosken raudantuotannolle pantiin lopullinen piste 1900-luvun alussa. Raudan kalke vaihtui puumassa- ja kartonkiteollisuuden koneiden jylinään, alkoi voimakas uuden teollisuuden rakennus- ja kehityskausi Pankakoskella. Ruukin aikaan on kirja menneistä ajoista, raudan valmistamisesta, raskaasta työstä ja yrittämisestä. Tapahtumia maustavat Pielisjärven pitäjän monenkirjavat vaiheet.