Novellikokoelma Kuoleman koskettamat on Esa Nakkilan esikoisteos. Tarinat käsittelevät rohkeasti kuolemaa niin inhimillisen ikävän ja kaipauksen kuin välinpitämättömyyden sekä kliinisten tapahtumaketjujen näkökulmasta - unohtamatta huumoria ja ironiaa vakavan aiheen parissa. Teksteillään Nakkila haluaa herättää tunteita ja ajatuksia. Kuoleman vapauttavaa viestiä Nakkila kuvaa novellissa Pisaroin maalattu sielu: Nyt myrsky oli laantunut hänen päänsä sisällä, sydän hänen rinnassaan ei enää takonut sille rytmiä. Hän sulki silmänsä. Vihdoin hän tunsi rauhan. Hän tunsi auringon sielussaan. Hän otti ilman syleilyynsä... Kropassa patologi tarkastelee kuolemaa ironisesti sekä kliinisesti: ... tappava isku oli ollut onnenkantamoinen. Hän hymyili valitsemalleen termille, sillä se hänen mielestään sopi tähän tapaukseen. Pulloon suljetussa laivassa kuolemaa katsotaan menettämisen näkökulmasta: Tänään hän menetti saman lapsensa toistamiseen. Se tuntui niin raskaalta ja väärältä. Sovitukseen ei annettu koskaan mahdollisuutta. Hän oli mielestään kärsinyt rangaistustaan kaikki nämä vuosikymmenet, mutta rangaistus tuli vasta nyt. Humoristinen Laulajan kaipuu: - Tässä ny kumminki seisoo, notta Rautiovuori on kuallu. /- Nimismiähen mukaan tapaukses ei oo mitään filunkia. / - Voihan solla ittemurhaki?/ - Ittemurhako? Sellaanen soon kuule rikos!/ - Solis kuule häjy sellaasta kuallutta rikollista enää tuamiolle tuara.