Berliiniläinen koululainen Erwin Bartmann haaveili liittyvänsä SS-divisioona Leibstandarteen, Hitlerin eliittiyksikköön. Pitkä, vaalea, sinisilmäinen ja vain 17-vuotias Erwin toteutti unelmansa vappupäivänä 1941. Saapuessaan itärintamalle loppukesästä 1941 hänet komennettiin etulinjaan 4. komppanian viestijoukkueeseen. Pian hän huomasi, että eloonjääminen oli onnen kauppaa. Erwinin hyvä onni loppui 11. heinäkuuta 1943 Prohorovkan taistelussa Kurskissa, kun kranaatinsirpale lävisti hänen keuhkonsa. Toipumisensa jälkeen hän palveli konekiväärikouluttajana kotiseudullaan.



Bartmann palasi rintamalle vielä kerran puna-armeijan aloitettua suurhyökkäyksensä Seelowin kukkuloilla Berliinin tuntumassa huhtikuussa 1945. Kolmannen valtakunnan viimeisten hetkien koittaessa hän joutui tasapainottelemaan eloonjäämisen ja vannomansa uskollisuudenvalan välillä. Hänen kertomuksensa toveruudesta ja sodan raakuudesta on poikkeuksellisen rehellinen näkökulma sodan mielettömyyteen.