Taistelukentän taktinen yhdistelmä, tuli ja liike, synnytti ratsuväen. Hevosen kesyttämisestä lähtien ratsastava sotilas on edustanut taistelukentällä tämän yhdistelmän liiketekijää, josta syntyi ratsuväelle tyypillinen hyökkäyshenki.

Itsenäisen Suomen nuorta armeijaa vuonna 1918 perustettaessa oli selvää, että ratsuväki kuuluisi siihen kiinteänä osana. Tuli ei vielä ollut syönyt liikkeen merkitystä. Libaussa, nykyisen Latvian alueella, perustettiin 1.9.1917 Jääkäripataljoona 27:n yhteyteen ratsuosasto Abteilung jäger zu Pferde. Vapaussodan aikana 4.3.1918 Joensuussa perustettiin Karjalan Ratsujääkärirykmentti, jonka peruspilareita Saksan jääkäreiden ratsuosaston kantajoukosta tuli.

Karjalan Ratsujääkärirykmentin tie vei Joensuun koulutusvaiheen jälkeen Karjalan kannakselle. Ylipäällikön käskystä perustetun itä-armeijan tehtävä oli kukistaa vihollisen vastarinta kannaksella ja vallata Viipuri. Operaatiosuunnitelmissa Karjalan Ratsujääkärirykmentin eskadroonien tuli edetä tiedustellen hyökkäävien voimien kärkenä ja samalla suojata yhtymien arkoja sivustoja. Rykmentin taistelujen tie päättyi Viipuriin 1.5.1918.

Kirjan poikkeuksellisen runsas, pääasiassa ennen julkaisematont kuvamateriaali on valtaosin peräisin yksityisarkistoista. Hevosten historiasta ja vapaussodan tapahtumista kiinnostuneille teos on tervetullut uutuus.