Ernest Hemingway tutustui härkätaisteluun 1920- ja 1930-lukujen taitteessa Espanjassa, ja hänestä tuli lajin kenties suurin puolestapuhuja.

Hän ihaili härkätaistelua rituaalin, joka tuli lähelle kirjailijalle tärkeää merkityksen ja olemisen ytimen etsimistä. Kuolema iltapäivällä piirtää kuvan elämän ja kuoleman rajapinnasta 1930-luvun Espanjassa, ja sen keskeisiä teemoja ovat urheus, pelko, kunnia ja kuolema.

Kuolema iltapäivällä on kaunokirjallinen muistelma jo kauan sitten kadonneesta Espanjasta, omaelämäkerrallinen tutkielma härkätaisteluista taiteena. Hemingwayn ääni kuuluu tuoreena, innostuneena ja humoristisenakin läpi vuosikymmenten.