Avohakkuista kieltäytynyt pukkilalainen metsänomistaja Reino Takala vietiin käsiraudoissa Orimattilaan lääkärin luokse ja sitten passitettiin "hullujenhuoneelle" Kellokoskelle. Isäntä sidottiin pakkopaitaan ja häntä piikitettiin pyllyyn. Nivalalainen metsänomistaja Väinö Mäenpää otti vasurillaan "senkan" metsäpoliisien nenästä, kun hän yllätti kaksi metsäpoliisia tallomasta viljapeltoa ja häiritsemästä kolmea poroa metsälaitumella.

Metsäpoliisi hakkasi aukoksi Kauno Hopeasaaren kauniin rantamännikön Pertunmaalla ja laskutti siitä isäntää. Paikallinen metsuri oli komennettu lisäksi raivaamaan pois kaikki virkeät männyntaimet, jotta tilalle voitiin istuttaa metsäpoliisin pakkomyymiä männyn taimia.

Muilla aloilla on tapahtunut samanlaista viranomaisten harjoittamaa mielivaltaa, esimerkkeinä kirjassa kerrotaan tupakkaoikeudenkäynnit ja karjan kasvattajien simputukset, vallan käyttö Metsäntutkimuslaitoksessa ja Riihi säätiön tuhoaminen.

Esimerkiksi vuosina 1950-1985 hävitetyksi tuomittujen yksityismetsien määrä oli vuosittain keskimäärin 50 000 hehtaaria. Samanaikaisesti hävitetyksi tuomittuja metsiä oli siten jopa satojatuhansia hehtaareja.

Todellisuudessa isännät olivat hoitaneet metsiään taloudellisesti järkiperäisesti ja ympäristöä säästäen. Tutkimustulokset ovat sen vahvistaneet todeksi. Kukapa omaa metsäänsä hävittäisi, kuten Reino Takala päivitteli.

Kirjassa kerrotaan tämän taistelun historiaa ja "saavutuksia" ja opastetaan samalla, miten lainmuutoksen (2014) jälkeen voi parhaiten toteuttaa jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksen avohakkuuvapaata vaihtoehtoa vaikkapa jokaisella metsähehtaarilla.