Verkosto on nyky-yhteiskunnan avainkäsite: talous toimii verkostoissa, poliittinen yhteistyö on verkostoyhteistyötä. Verkostot muokkaavat sitä kenttää, jonka pohjalta yhteiskunta ymmärretään. Verkosto ei ole enää pelkkä metafora vaan yhteiskunnallisen ajattelun ja yhteiskunnassa toimimisen edellytys. Kai Eriksson pohtii teoksessaan, miten verkostonäkökulma on saanut oman itsenäisen muotonsa 1800-luvun lopulta alkaen ja kuinka se on tullut ohjaamaan yhteiskunnallista ajattelua ja toimintaa. Näkökulma on tuottanut käsityksen avoimesta tilasta, joka sulkee sisään, muttei rajaa ulos.

Teos kuvailee, miten verkostonäkökulman muotoilu nykyfilosofiassa on ilmentänyt nimenomaan pyrkimystä irtautua hierarkioista ja suljetuista kokonaisuuksista. Maailma ilman ulkopuolta tarkastelee myös sitä miten verkostot ovat muovanneet politiikan uusia muotoja ja julkisen hallinnoinnin uudistusohjelmia. Toisin kuin yleensä verkostoja tutkivassa kirjallisuudessa, teos ei käsittele verkostojen teoriaa ja verkostojen politiikkaa kahtena erillisenä ilmiönä. Päinvastoin, niitä tarkastellaan saman historiallisen muutoksen osina.

Teos on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tietää kuinka verkostonäkökulma on viime vuosikymmeninä tullut määrittämään yhteiskunnallista ajattelua ja toimintaa. Siten se auttaa ymmärtämään nykyyhteiskunnan ja yhteiskuntateorian uusia kysymyksiä. Se soveltuu etenkin sosiologiasta, viestinnästä, yhteiskuntapolitiikasta, politiikasta ja filosofiasta kiinnostuneille.