Tämän tarinan monet luulevat tuntevansa, vaikkei niin olisikaan...

Ylellinen valtameriristeilijä lähti New Yorkista kohti Liverpoolia 1.5.1915. Matkustajat - mukaan lukien ennätysmäärä lapsia ja vauvoja - olivat hermostuneita, sillä Saksa oli hiljan julistanut Ison-Britannian lähivedet sotatantereeksi. Saksalaiset sukellusveneet olivat kylväneet kauhua Pohjois-Atlantille jo kuukausien ajan. Lusitanian kapteeni, Willian Thomas Turner, uskoi kuitenkin sodankäynnin herrasmiessopimukseen, jonka mukaan siviililaivat olivat olleet hyökkäyksiltä turvassa jo vuosisadan ajan. Hän myös tiesi, että hänen laivansa - sen ajan nopein laiva - pystyisi uhan alla jättämään vihollisen vanavesiinsä. Saksa oli kuitenkin päättänyt muuttaa sääntöjä, ja Walther Schwieger, sukellusvene Unterseeboot 20:n kapteeni, totteli silmääkään räpäyttämättä. Sillä välin äärimmäisen salainen brittiläinen tiedustelupalvelun yksikkö jäljitti Schwiegerin sukellusvenettä... muttei kertonut asiasta kenellekään. Kun Lusitania ja U-20 suuntasivat kohti Liverpoolia, niin valtavat kuin uskomattoman pienetkin voimat - ylimielisyys, sattumainen sumu, tarkoin varjeltu salaisuus ja paljon muuta - yhdistyivät yhdeksi 1900-luvun suurimmista katastrofeista.

Historiallisen tietokirjallisuuden mestarikertoja Erik Larson kertoo Lusitanian tarinan uskomattoman jännittävästi vaihtamalla kertojaääntä metsästäjän ja metsästetyn välillä. Kuoleman vanat on täynnä glamouria, mysteereitä ja tosielämän jännitystä ja tutustuttaa lukijan mitä erilaisimpiin mielikuvia herättäviin hahmoihin kuten Yhdysvaltain presidentti Wilsoniin - surulle menehtyneeseen mieheen - joka pelkäsi sodan laajenemista mutta jonka elämää ilahdutti myös uusi rakkaus.

Kuoleman vanat on jännittävä ja tärkeä kertomus, joka vangitsee sivuilleen Yhdysvallat sotaan johtaneen katastrofin dramaattiset ensiaskeleet.
Historian käännekohdista kirjoittavan Erik Larsonin teokset ovat saavuttaneet bestseller-aseman jo useissa maissa. Lusitanian uppoamisesta on vuonna 2015 tullut kuluneeksi 100 vuotta, mutta tarina on yhä ajankohtainen ja samalla lailla dramaattinen kuin Titanicin uppoaminen.