Ema Saikoo (1787-1861) oli Oogakin lääninherran palveluksessa olleen lääkärin Ema Ransain tytär: kuvataiteilija, kalligrafi ja runoilija. Saikoon varhaisin tussimaalaus "Varpusia bambunoksalla" on signeerattu 1791; kaksi vuotta myöhemmin hän signeerasi kiinalaisen Li Pon runonsäkeeseen kirjoittamansa kalligrafiaharjoituksen. Runonsa hän kirjoitti kiinaksi; hänen varhaisin julkisuuteen säilynyt runonsa oon vuodelta 1814. Saikoolle sivellin, muste ja paperi olivat elämän sisältö ja tarkoitus: tussimaalaus, kalligrafia ja runous yhtä ja samaa erottamatonta taidetta.
Saikoo asui ikänsä kaiken lapsuudenkodissaan pienessä keskijapanilaisessa Oogakin linnakaupungissa. Silti hänen maailmansa on avara: hän tapasi monet tuon ajan Japaninmerkittävimmistä runoilijoista ja oppineista kotonaan Oogakissa tai harvoilla matkoillaan Kiotossa; heidän lisäkseen hänen tuttavapiiriinsä kuului vuosisatojen takaisia kiinalaisia runoilijoita, joiden kanssa hän runoissaan keskustelee. Luonnonilmiöitä hän kuvaa taiteilijan tarkkuudella, ja kirjoittaa ihmiselämän riemuista ja murheista lempeän filosofisesti. Anteliaasti hän antautuu ystäväksi, avaa sydämensä ja kaikki aistinsa: yksinäisinä öinä me ikävöimme hänen vierellään, leppeinä kevätpäivinä juovumme kukkivien kirsikkapuiden juurella, hellepäivinä hikoilemme, talviöinä palelemme. Me tunnemme kämmeköiden tuoksun ja kuljemme hänen kanssaan pimeässä metsässä puita hipoen. Tunteeni eivät ole tuhkaa sisältää kolmesataa Ema Saikoon runoa.
Tammikuussa 2009 avataan Sinebrychoffin museossa japanilaisten naistaiteilijoiden tuotantoa esittelevä näyttely Auringonjumalataren tyttäret.