Huhtikuussa 1918 sisällissodan vaikutukset tuntuvat kaikkien elämässä myös Helsingissä. Diakonissalaitoksella hoidetaan haavoittuneita, ja eräänä päivänä sinne tuodaan pahoin loukkaantunut nainen, joka muistaa menneisyydestään vain välähdyksiä. Sisarten hoidossa Ellen toipuu, mutta vasta läheinen räjäytystyöonnettomuus palauttaa hänen mieleensä aiemmat tapahtumat: pienen hellahuoneen, työn puhelinkeskuksessa ja Selman, jolla on ollut suuri vaikutus hänen elämäänsä.

Kesä tuo toivoa kaupungin asukkaille, vaikka kaikesta on yhä pula ja monet lapset elävät orpoina ilman vankileireille vietyjä vanhempiaan. Myllerrysten keskellä Ellen alkaa pohtia, voisiko hän sisarten tavoin auttaa muita ja löytää sitä kautta elämälleen suunnan.