Tutkimuksessa tarkastellaan taiteen ja kasvatuksen suhdetta, erityisesti kasvatuksen vallan kysymyksiä, nykytaiteen toimintatapojen valossa. Kasvatusfilosofi Juho Hollo antaa käsitteitä puhua kasvatuksesta. Nykytaiteen toimintatapoja ja suhdetta kasvatukseen tarkastellaan kahden peräkkäisen nykytaiteen suurnäyttelyn, Documentan, kirjallisen aineiston pohjalta. Tulee näkyviin, että taiteessa tapahtuva tutkiva toiminta tuottaa tietoa, joka ei ole vakaata: se heiluu ja horjuu. Fiktio ja mielikuvitus nousevat esiin – ja ehkä merkkinä horjunnasta. Kun Hollolle keskeinen mielikuvituksen kasvattaminen rinnastuu nykytaiteen toimintatapoihin ja toisaalta Hannah Arendtin ajatuksiin toiminnasta ja vallan mahdollisuudesta, esiin piirtyy kuva, jossa taidekasvatus ottaa sijainnin autonomisena vyöhykkeenä. Tällä alustalla yksilö voi toimia, opetella kysymään omia kysymyksiään ja tulla näkyväksi ainutlaatuisena ihmisenä. Läsnä on moninaisuus ja mahdollisuuksien avaruus ja runsaus, koska toiminta ei palvele muita päämääriä kuin ihmisyyttä.

Vaikka valta säilyy aina vain mahdollisuutena, kasvatus on ehkä-kasvatusta ja taiteen tieto horjuu, taiteen tavalla muodostaa tietoa on kuraattori Chuz Martinezin mukaan tehtävä – se tarjoaa johtolankoja arvoitukseen, joka kuuluu: kuinka elää pohjattomassa maailmassa.