Vasemmistolaiset toimittajat kokivat vahvasti Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäisten vuosikymmenten kuohut: Työväenliike jakautui kahtia sisällissodan jälkeen. 1920-luvun valkoinen Suomi rajoitti sananvapautta muun muassa painokanteilla ja lehtiä lakkauttamalla. Moni toimittaja joutui vangituksi. Lapuan liike kyyditsi monia vasemmistotoimittajia, ja kommunistilakien myötä radikaalin vasemmiston lehtien ilmestyminen loppui tyystin.

1930-luvun puolivälissä nousivat kansanrintama-ajattelu ja vasemmistoälymystö uusine lehtineen. Jatkosodan aikana moni radikaali vasemmistolainen istui "turvasäilössä" - jossa tehtiin vankilalehtiä. Sotien jälkeen alkoivat uudet ajat, SKDL:stä tuli hetkessä suuri puolue ja vasemmistolehdistö nousi kuin feeniks-lintu tuhkasta.

Kirjan asiantuntija-artikkeleissa kerrotaan vasemmistolaisten toimittajien ja lehdistön vaiheista noin vuosina 1919-1956. Keskeisessä osassa ovat myös Neuvostoliittoon siirtyneet toimittajat ja heidän usein synkät kohtalonsa Stalinin ajan vainoissa.

Kirjoittajat: Elias Krohn; Maija Aalto; Aleksi Ahtola; Ainur Elmgren; Paavo Eini; Jesse Hirvelä; Kalevi Kalemaa; Anna Laakkonen; Pirkko Leino-Kaukiainen; Timo Poropudas; Aimo Ruusunen; Jyrki Räikkä; Kari Sallamaa; Jussi Sivenius; Jaana Torninoja-Latola.