“Miten suuressa määrin ihminen – – kieltääkään maailmasta pyhän, hän ei koskaan onnistu kokonaan luopumaan uskonnollisesta käyttäytymisestä.” – Mircea Eliade
Pyhä ja profaani on monien mielestä romanialaisen Mircea Eliaden (1907–1986) ajattelun selkein ja järjestelmällisin esitys. Tasapainoisen, tieteellisen ja samalla ymmärtävän otteensa vuoksi teos on erityisen ajankohtainen nyt, kun uususkonnollisuus ja suunnaltaan epävarma henkistyminen ovat yhteiskunnassamme nousussa. Niin ateisti, epäilijä kuin uskovainen katsoo maailmaa toisin silmin Pyhän ja profaanin luettuaan. Ainutlaatuisella myötäelämisen kyvyllä varustettu filosofi ja uskontotieteilijä ei pyri ottamaan kantaa tuttuihin kysymyksiin tuonpuolisen olemassaolosta, vaan tarkastelee pyhyyden kokemusta sinällään ja osoittaa, että oikeastaan on kyse yleisinhimillisestä tavasta etsiä paikkaansa maailmassa. Siksi muinaiset pyhyyden kokemukset vaikuttavat myös maallistuneen nykyihmisen elämän merkityksellisyyteen. Meillä kaikilla on pyhät paikkamme, kuten kotiseutu tai paikka jossa koimme ensirakkauden; pääsyn ei-historialliseen, pyhään aikaan voi avata mikä tahansa ilmiö, ei vain symboli, myytti tai rituaali. Tämä pyhä aika on oleellinen piirre kaikessa uskonnollisuudessa. Loki-Kirjoilta on aiemmin ilmestynyt Eliaden teos Ikuisen paluun myytti. Kosmos ja historia. (1992). Suomentanut Teuvo Laitil