Eino Leino (1878-1926), alkuaan Armas Einar (Eino) Leopold Lönnbohm syntyi Paltaniemen Hövelössä, suurperheeseen nuorimpana. Hän kirjoitti runoja jo 10-vuotiaana. Kun harrastus tuli ilmi, kannusti vanhempi veli Kasimir häntä eteenpäin ja antoi samalla veljelleen nimen Eino Leino.

Sittemmin Leino opiskeli Hämeenlinnan lyseossa ylioppilaaksi, ja jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa. Hänen kulttuurinäkemyksiinsä vaikuttivat keskustelut mm. Eero Erkon, Juhani Ahon, Arvid Järnefeltin, Jean Sibeliuksen, Robert Kajanuksen, Akseli Gallén-Kallelan ja Pekka Halosen kanssa.

Kasimir-veljensä kanssa Leino julkaisi myöhemmin Nykyaika-nimistä lehteä, jonka välityksellä he toivat mm. "eurooppalaista" kirjallisuutta Suomeen, tarkoituksenaan uudistaa suomalaista kulttuurielämää.

Leinon suureen kirjalliseen tuotantoon kuuluu runojen ohella mm. näytelmiä, pakinoita, proosaa ja esseistiikkaa, joissa hän ylsi myös merkittäviin saavutuksiin. Leino on ollut suomalaisten kestosuosikkeja jo vuosikymmenet, ja näille Kauneimpia runoja -äänitteille onkin koottu Leinon hienoimpia runoja.

Levy 9: Mä lykkään purteni laineillen

Tällä levyllä olevat runot:

1. Rauhaton rinta (0.40)
2. Löysäläisen laulu (4.56)
3. Sun vartes on kuin viinipuu (1.34)
4. Rintasolki (1.20)
5. Keskikesä (1.50)
6. Aurinko (1.43)
7. Mä lykkään purteni laineillen (1.05)
8. Yön sävel (1.54)
9. Syys-aamu (1.52)
10. Syksyn synketessä (4.08)
11. Sydämen itku (1.00)
12. Marjatan laulu (3.32)
13. Vimpelin virsi (1.00)
14. On niin herttaista ajatella (1.57)
15. Ajan, paikankin taa (1.16)
16. Hiljaa (1.40)