Keho, ruumis ja kuolema ovat inhimillisen kulttuurin peruskäsitteitä. Kehon kautta tai avulla määrittelemme itsemme ja ympäröivän maailman. Käsitys kuolevaisuudesta on muokannut monella tavalla ajatteluamme ja laajasti ottaen koko inhimillistä kulttuuria. Teoksessa tarkastellaan näiden käsitysten muutoksia ja ilmenemistapoja keskiajalta 1800-luvun jälkipuoliskolle ulottuvalla jaksolla. Kuinka keskiajalla ymmärrettiin pyhimyksen ruumiillisuus? Miksi katsojat suuttuivat pyövelin epäonnistuessa? Miten lapsen seksuaalisuus ymmärrettiin uuden ajan alussa? Mitä varten kuolleiden ruumiita ja ruumiinjäseniä varasteltiin?