Kertoja syventyy päähenkilössään ajankohtaiseen problematiikkaan uudenlaisen hengellisyyden etsimisestä ja sallimisesta.

Alpo, helsinkiläinen sairaalapastori, sekä tutkijana että käytännön toimissa kouliutunut mies, monien ymmärtäjä ja auttaja, joutuu muutosten ravisteluun, kun monet jo loitontuneet henkilöt palaavat hänen elämänsä keskiöön.

Tuuli, avustustyöntekijä, ilmaantuu Länsi-Afrikasta isänsä Alpon luo rakentamaan hänen avullaan uutta elämäänsä.

Sauli, talouselämän vaikuttaja, turvaa vanhan kumppanuuden varjolla ja oikeudella Alpoon ja haastaa hänet jatkamaan kerran katkennutta kanssakäymistä.

Heidän keskustelunsa ja niiden heijasteet yksinäisyyden tuokioihin peilaavat monitahoisesti ajanilmiöitä ja toimijoita raastavan moraalisen pahoinvoinnin syitä.

Tellervo, Saulin vaimo, pienyrittäjä, Alpon asiakas, kamppailee uupumuksen kurimuksessa.

Kaikkien mahdollisuuksien Minna, kunnianhimoinen näyttelijätär ja Alpon entinen vaimo, tivaa Alpolta vastauksia kysymyksiin, jotka kiertyvät takaisin omiin valintoihin ja elämänarvoihin.

Samppa, neurologi, on Alpon työtoveri ja ystävä paikallaan. Sairaalan potilaita ja Alpon asiakkaita, joiden yksilöllisiin maailmoihin Alpo ottaa osaa aina murtumispisteeseen saakka.

Kymmenennessä proosateoksessaan Eila Kostamo kuvaa väkevästi eläytyen ihmismielten uupumista ja ilmiön taustatekijöitä. Monitasoinen kerronta avaa ikkunoita henkilöiden tihentyneisiin elämäntuntoihin ja kamppailuihin. Kertoja kulkee heidän rinnallaan ja sallii lukijalle vaikuttavan yhteisyyden kokemuksen.