Aikeen tällä puolen on kokoelma aforismeja ja aforistisia pieniä runoja. Omalla tontilla riittää työtä, kartan ja kielen kukin tulkitsee, ja lukijallehan kirjat ovat kirjoitettuja.

Aineisto on ennen julkaisematonta, aiheissa paljon kirjoittajan aikaisemmista kirjoista tuttua: maaseutuelämä, viestintä, suunnistus ja matkat kotimaassa sekä Kreikkaan. Hoitaminen ei ole tyystin unohtunut: ”Sattuu rauhallinen päivä, opiskelijan kanssa tavataan hengityskoneen käyttöohjeet.”

Kirjoittaminen on hyvää itsehoitoa. Muistamista voi harjoitella, ihminen muistaa elämästään uusia asioita. Kurssit aikuisille ovat hieno asia, tarjonta on rajallista ja kouluajan tilaisuudet ovat ehkä livahtaneet käsistä: ”Oppi paukuttelemaan kuplamuovia, eikä löytänyt sieltä ketään.”

Syvemmältä tihkuu ilo, väsymys, esinemaailma, kyllästyminen, löytämisen onni ja myös vihon viimeinen rasti, ja jatkuminen senkin jälkeen.

Kirjalla ei ole alkua eikä loppua, on vain sanojen kanssa tehty sopimus, yksi rivi ensin, yksi viimeiseksi. Tekstit on soviteltu sarjoihin, ja ne vuodenkiertoon, elämän kevät voi olla toiselle takatalvi. Asiat vain ovat, joko minun, sinun tai jonkun muun, ja omalla laillaan.

Kirjoittajan kotipaikkakunta: Valtimo.