Mikä herättää kauhua ja jännitystä ihmismielessä? Yleensä ajatellaan, että se on kasvoton väkivallantekijä, ehkä sarjamurhaaja. Heihin tavallinen kansalainen törmää kuitenkin ani harvoin. Sen sijaan tilanteet, joissa oikeusvaltio ei enää toimi ja jäät yksin vakavine ongelminesi tai tietosuojan takia et saa elintärkeää tarvitsemaasi tietoa alaikäisistä lapsistasi, ovat niitä, joihin meistä jokainen voi ja ehkä jo onkin törmännyt arjessaan. Äärimmilleen vietynä tämä tarkoittaa sitä, että väkivaltamonopoli ei enää ole valtion hallussa, jolloin oman käden oikeus leviää yhteiskuntaan.

Aksi on moderni jännitysromaani, jossa selvitetään mitä kävi nuorelle tytölle eräiden juhlien päätteeksi. Samalla pureudutaan koulumaailman ja yhteiskunnan ongelmiin ja pohditaan kuka on vastuussa.

" Nyt rävähti rikosromaani. Ei kauhuskenaario, ei muistelo - rehti ripitys suoraan digitaalitodellisuudesta. Ruumiita - joo, mutta enemmän kasvukipuja, perheen ja yhteiskunnan valintoja. Kosketus ihmisten ja virkavallan eroosioon, virkavastuiden prioriteetteihin. Kenen oikeudet merkitsevät eniten? Jos olisi pitänyt arvata, kuka virittää jännitystä lataavan opuksen koulu- ja perhedynamiikasta ja ryydittää sitä oivilla virkamieskuvauksilla, olisi ollut hankalaa. Talouselämän ja johtamisen kokenut kehäkettu ja kriitikko, Eeva Oehlandt, ei välttämättä syntynyt kirjailijaksi. Oehlandtilla on kuitenkin poikkeuksellinen taito tulla ulos perusteluilla, jotka harvemmin johtavat henkilökohtaiseen eripuraan tai kinasteluun. Oehlandt on kirjoittanut modernin jännärin. Hänen huolensa lepäävät pitkälti siinä, millaisen virkamieskunnan me suomalaiset itsellemme suomme. Kirjan sanoin: "Poliisin luottamus syntyy siitä, miten hyvin se työssään onnistuu eli miten hyvin kansalaisiin kohdistuvat pahimmat rikokset saadaan selvitettyä ja ennaltaehkäistyä. Mitään muuta mittaria ei ole. Kaikki muu on näköistoimintaa, joka palvelee julkisuutta ja politiikkaa, kuten sananvapausrikokset ja sensuuritoimet."
Pekka Korhonen, rikoskomisario, Helsinki.

"Aikamme suosittu iskulause on, että pitää suojella ”niitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia”. Mutta kykenemmekö me tunnistamaan ne, jotka todella ovat heikossa ja haavoittuvassa asemassa? Vai kuuntelemmeko herkimmällä korvalla niitä, jotka huutavat kovimmalla äänellä? MeToo-liike ja lukuisat grooming-tapaukset ovat osoittaneet, että nuorten tyttöjen arvo yhteiskunnassa ei ole korkea. Heitä ei helposti tunnisteta häikäilemättömyyden uhriksi, eivätkä he tunnista hyväksikäyttöä itsekään. Yhteiskunnan ilmapiiri sysää syyn tyttöjen omaan niskaan. Vanhemmille ei kerrota, viranomainen piiloutuu lakipykälien taakse. Aksi on yksi heistä. Tämä on Aksin tarina, eikä se ole kovin kaunis." -Raili Leino, toimittaja Tytön äiti ja kahden tytön isoäiti, entinen helposti haavoitettava nuori tyttö.